Tämä merkki löytyy aika läheltä meidän lenkkimaastojamme Jalkarannassa. Kävimme siellä tutustumassa paikkaan.

Minähän en pahemmin vedestä pidä, juomiseen se on erittäin hyvää, mutta muutoin EI EI EI!!! No, maistoin uimarannalla vettä, ensin Äippä loiskutti sitä naamalleni ja huomasin että minullahan on jano!

Aikansa kun Äippä seisoi siellä vedessä polviaan myöden, niin kyllähän minäkin sitten kahlasin sinne saadakseni rapsutuksia.

Vallan vatsanalustakin kastui kun uskaltauduin kävelemään vedessä rantaa pitkin.

Mutta liika on liikaa, pyllyäni EN kastele, päätin ja takaisin rantaan siis. Kovasti tuo kahlaaminen Äippää ilostutti, no, se onkin niin kovin vähään tyytyväinen aina.

Seuraavana päivänä tuuli niin, että rantaan tuli ihan isoja aaltoja. Päätin etten edes polkuanturoita kastelisi, aallothan saattavat kastella minut ihan kokonaan, eikä se sovi mitenkään.

Siihen tuli samaan aikaan eräs kultainen noutaja ja Äippä heitteli sille minulle hankkimaansa keltaista uimalelua. Se koira meni ja kasteli itsensä IHAN KOKONAAN ja haki sen lelun Äipälle, pyyteli jopa heittämään uudelleenkin. Viisi kertaa se haki sen lelun UIMALLA. Ihan hirveän kamalaa!!! En minä vaan ikinä!!!